Saksalaisen arkkitehdin Egbert Rimkusin, 34, tyttöystävän Cornelia Meyerin, 28 sekä Rimkusin pojan Georg Weberin, 10 ja Meyerin pojan Maxin, 4, katoaminen on edelleen mysteeri. Vain se on tiedossa, että kaikki neljä ajoivat vuokratulla minipakettiautolla Death Valleyhyn Kaliforniaan myöhään heinäkuussa vuonna 1996 – ja sen jälkeen katosivat. Poliisin mukaan tapaus on edelleen avoinna.
Nämä asiat kuitenkin löytyivät: Poliiseilla oli vain pari johtolankaa, kuten esimerkiksi kassakuitti, joka osoittaa, että joku seurueesta osti jotain 22. heinäkuuta 1996. Seuraavana päivänä turistit ajoivat Plymouth Voyager pakettiautolla kohti vuoria. Reitti, jota turistit käyttivät, oli suht hyväkuntoinen aavikkotie, jota käyttivät myös rekat. Auton jäljet näyttävät, että turistit ajoivat Warm Spring Canyonista Butte Valleyhyn, joka ei ollut turvallinen tie. Tuolla reitillä oli myös entinen kaivajien leiri. Tämän tien valinta saattoi olla Rimkusin idea, hänet tunnettiin seikkailijan luonteestaan. Leiri oli ennen täynnä miehiä ja koneita, mutta nyt se oli aavekaupunki. Todiste siitä, että turistit pysähtyivät tuohon leiriin, löytyy lokikirjasta, johon Rimkus kirjoitti lyhyen viestin. Siinä luki saksaksi: ”7-23-96. Conny Egbert Georg Max. Olemme menossa solan läpi.” Rimkus tarkoitti varmaan Mengelin solaa, lähellä 7,196 jalkaa korkeaa Manly Peakia, joka sijaitsee lounaassa Death Valleyn kansallispuiston rajalla.
Pysähtymisen jälkeen pakettiauto kulki solasta noin mailin ja suuntasi itään, Anvil Spring Canyonille päin. Tapauksen tuntevat tutkijat ihmettelevät, miksi matkalaiset valitsivat mennä Anvil Springs Canyoniin, koska se oli eristetty ja tyhjä paikka. Anvil Spring Canyon ei myöskään ollut tyypillinen reitti vierailijoille, mutta seurue ei muutenkaan ollut mennyt normaaleille turistipaikoille, kuten Badwateriin tai Scotty’s Castleen.
Myöhään heinäkuussa 1996 Death Valleyn lämpötilat hipoivat +51 astetta ja +57 asteessa Fahrenhaitia Varomattomille tai liian itsevarmoille vierailijoille palanut laakso voi olla vaarallinen ja jopa tappava paikka. Itse asiassa Death Valleystä on sanottu, että ”Ei ole toista paikkaa, joka olisi niin anteeksiantamaton, joka olisi niin ankara ja niin tappava.” Keskimääräisenä kesäpäivänä Death Valleyssä voit menettää yli 7,6 vettä vain istumalla varjossa, kävellessäsi auringossa voit menettää melkein kaksikertaisen määrän! Ja jos mukana ei ole tarpeeksi juotavaa korvaamaan nestehukkaa, 15 litran nestehukka on melkein varmasti tappava. Virallisten raporttien mukaan Death Valleyssä voi olla +49 astetta tai enemmän jopa 40 päivän ajan ja selviytymismahdollisuudet tästä syystä ilman tarpeellisia vesivarantoja on kolmen päivän jälkeen totaalisesti nolla.
Dresdenissä, Saksassa neljän turistin perheet ja ystävät odottivat rakkaitaan palaaviksi 29. päivä heinäkuuta, mutta joutuivat huomaamaan, että nelikolle varatut paikat lentokoneessa olivat tyhjiä. Kun reissaajat eivät palanneet, Heike Weber, Rimkusin entinen vaimo ja Georgin äiti, meni matkailutoimistoon, joka oli nelikon matkan järjestänyt, selvittääkseen mitä nelikolle oli tapahtunut. Toimisto kyseli sitten pakettiauton perään, jonka Rimkus ja Meyer olivat vuokranneet Los Angelesista. Sitä ei ollut palautettu. Dollar Rent-a-Car firmasta, josta auto oli vuokrattu, kerrottiin, että auto oli jo myöhässä. Lisäksi firma totesi, että pakettiauto raportoitaisiin varastetuksi, jos sitä ei palauteta 30 päivän kuluessa.
10. syyskuuta tuo raportti tehtiinkin Los Angelesin poliisille. Vielä silloinkaan kukaan ei tiennyt, minne neljä turistia oli mennyt. Viimeinen yhteydenotto Saksaan oli Rimkusin faksi Treasure Island hotellista Las Vegasista, jolloin hän oli pyytänyt Heike Weberiä lähettämään lisää rahaa. Rahoja ei ollut lähetetty. 14. elokuuta Interpol listasi neljä saksalaisturistia kadonneiksi.
Kellään ei ollut minkäänlaista aavistusta mitä turisteille oli tapahtunut ennen lokakuun 26. vuonna 1996. Silloin Death Valleyn puiston henkilökuntaan kuuluva Dave Brenner otti osaa ilmatutkimustehtävään, johon kuului lento Death Valleyn etelärajan yli. Alhaalla, oletettavasti jumissa olevana Anvil Spring Canyonissa Brenner huomasi vihreän Plymouth pakettiauton. Kolme sen neljästä renkaasta oli puhjennut. Brenner raportoi löydöstään ja silloin selvisi, että kyseinen pakettiauto oli raportoitu varastetuksi. Vaikka auto löytyi, neljä saksalaisturistia oli edelleen kateissa. Pari johtolankaa auton luota tai sen sisältä kuitenkin löytyi. Mitään jälkiä, jotka voitaisiin yhdistää kadonneisiin, ei ollut. Ei käsilaukkua, passeja, vuokra-auton sopimusta, avaimia, lompakoita, rahaa tai lentolippuja. Autosta löytyi kolme Coleman-merkkistä makuupussia, sekalaisia kenkäpareja, puhtaita vaatteita miehelle, naiselle ja kahdelle lapselle, 12-packin Bud Ice oluen pahvi, kaksi avaamatonta olutta, 3,8litran tyhjiä vesipulloja, omenasiideriä ja sveitsiläinen juustokääre. Lisäksi löytyi kamera, hirveä määrä altistunutta 35-mm filmiä, kannettava CD-soitin sekä Amerikan lippu, joka oli otettu Butte Valleystä. Yksi oluttölkki löytyi vähän matkan päästä autosta ja se oli yhteensopiva autossa olevien kanssa. Mitään muuta ei löydetty.
Viralliset etsinnät on jo lopetettu (26. lokakuuta), mutta edelleenkin monet ihmiset ovat hämmentyneitä tapauksen takia ja tahtoisivat sen selviävän. Eniten ehkä uhrien omaiset, joiden rakkaimmat katosivat kuin tuhka tuuleen.
