Kummituslentokoneet poikkesivat tehtyjen havaintojen mukaan silloisista lentokoneista: niissä oli monesti maahan suunnattuja valonheittäjiä, ne lensivät mahdottomissa säissä, tekivät uskomattomia lentosuorituksia ja niissä ei ollut tunnuksia. Kummituslentokone viihtyi erityisen hyvin lumimyrskyssä, mutta myös sumussa. Monesti koneiden ohjaamo oli kirkkaasti valaistu. Koneet lensivät usein vaarallisen matalalla tai leijailivat ilmassa paikallaan.Koneista saattoi kuulua normaali lentokoneen ääni, tai ne saattoivat olla täysin äänettömiä. Niiden tekemät lentosuoritukset olivat teknisesti mahdottomia. Koneille ei tiettävästi koskaan sattunut onnettomuutta. Koneiden laskeutumissuksien jälkiä löydettiin, mutta miehistöä ei yleensä nähty, kerran tosin nähtiin koneen kirkkaasti valaistussa ohjaamossa kaksi valkeaturkkista miestä.
Nykyiset ufotutkijat pitävät niitä ufoina. Aikalaiset taas olettivat niiden olleen salakuljettajien koneita tai venäläisiä, saksalaisia tai jopa japanilaisia vakoilukoneita. Suomen puolustusvoimien vuoden 1937 raportin mukaan ne olivat mielikuvituksen tuotetta. Monesti kummituslentokoneita pidettiin harhanäkyinä, huhupuheina tai joukkosuggestiona.
Kummituslentäjiä lenteli erityisesti talvina 1933-1934 ja 1936-1937 Fennoskandian pohjoisosan yllä.
Talvella 1933-1934 tuli Norjasta 234 raporttia, 137 Suomesta ja 96 Ruotsista. Ruotsin ilmavoimat etsivät kummituslentokoneita tuloksetta.
Suomen Ilmavoimat pyrki ensisijaisesti tutkimaan olivatko havainnot tuntemattomia lentokoneita.
Ilmavoimat suoritti tammikuun 31. 1934 yölennon lentokoneen valojen näkymisen kokeilemiseksi. 1500 metrissä koneen havaitseminen ei onnistunut harjaantumattomalle moottorin äänen kuuluessa. Puolipimeässä 300. metrin korkeudessa havaittiin keula- ja perävalo ja purjehdusvalot järjestyksessä vihreä ja punainen. Keula - ja perävalo näkyivät noin 15-20 km:n etäisyydeltä. Ne olivat ainoat valot jotka näkyivät suoraan havaitsijan yli lennettäessä.
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti